Keramelin synty - keramiikkapajan perustaminen

Ensiksi tarvittiin kosketus saveen.

Toiseksi innostus saven muotoiluun.

Ja kolmanneksi se huumaava onnistumisen tunne.

Tätähän haluan tehdä lisää.

Alkusysäyksen keramiikan harrastamiseen antoi siskoni, joka vuosi toisensa jälkeen kysyi, milloin lähden keramiikkakursseille mukaan. Meni vuosia ennen kuin ehdin.

Ja kaikki, jotka tekevät keramiikkaa, tietävät, että tuon huumaavan onnistumisen tunteen vastapainoksi on tarjolla roppakaupalla myös niitä hetkiä, jolloin ajattelee: ei tämä ihan mennyt niin kuin ajattelin.

Jotta savesta syntyy keramiikkaa, savi täytyy polttaa. Polttaminen tapahtuu keramiikkauunissa – joko sähköisessä tai puupolttoisessa.

Tarvitsen uunin.

Kun kipinä keramiikan tekemiseen oli syttynyt, aivoissa alkoi kieppua. Suunnittelijan aivot kuhisivat erilaisia ratkaisuja oman kodin laajentamiseen tai uudisrakentamiseen. Yrittäjän aivot puolestaan suuntasivat vapaiden liiketilojen markkinoille. Ja sieltä se löytyi: pieni liiketila Hämeenlinnan keskustasta, Viipurintieltä.

Liiketilaa käytiin katsomassa taskulamppujen kanssa, sähköä ei ollut vielä kytketty. Siitä huolimatta potentiaali loisti kirkkaana mielessäni.

Tilassa olisi isot ikkunat. Takahuoneeseen mahtuisi uuni ja työvälineiden pesutila. Porrashuoneen alle saisi juuri ja juuri varastotilan, kunhan muistaa kumartua oviaukosta.

Mutta liiketilan ovi oli kovin kapea.

Miten uuni saadaan mahtumaan ovesta sisään?

Onko ilmastointi riittävä uunille?

Onko liiketilan sähköliittymä riittävä voimavirralle?

Kantaako lattia uunin painon?

Mitkä ovat uunin turvaetäisyydet? .

Mitä tarvitaan lavuaarin ja viemärin väliin, ettei työvälineiden pesussa irtoava savi tuki viemäreitä?

Antaako taloyhtiö luvan keramiikkapajalle?

Suunnittelua ja tiedonhankintaa tämä vaati.

Halusin valita suomalaisen uuninvalmistajan. Yhteydenpito Keracomp Oy:n kanssa oli helppoa, ja he vastasivat kaikkin Kerako 110 -uunia koskeviin kysymyksiini. Isännöitsijä ja taloyhtiö antoivat luvan keramiikkapajalle, kunhan kaikki muutostyöt hoidettaisiin asianmukaisesti. Ja niin tehtiin.

Kerakon uuneihin on mahdollista saada nonGAS-injektori, joka luo uunin ilmakehän alipaineiseksi ympäröivään tilaan nähden. NonGAS-järjestelmän ansiosta polttokaasut eivät pääse kulkeutumaan uunin ulkopuolelle, vaan ne johdetaan suoraan ilmastointikanaviin. Asennettavaksi tarvittiin kanavapuhallin ja sitä säätämään tyristori. Ilmastointiin liittyvät työt asensi mieheni, alan ammattilainen.

AH-Sähkötyö Oy:n sähkömies Aku asensi voimapistorasian, vikavirtasuojat ja muut sähköihin liittyvät muutostyöt sekä laati niistä pöytäkirjan. Vihdoin tilaan saatiin valoa.

Putkiasennus Kivistön putkimies Pertti asensi pesupöydän ja sen alle saville tarkoitetun saostusaltaan. Nyt voi huoletta pestä saviset työvälineet.

Mutta se uuni. Se ei mahdu ulko-ovesta sisään.

Ainoa ratkaisu on näyteikkunan irrottaminen. Uuni painaa yli 200 kiloa, ja lattia on muutaman rappusen katutasoa alempana, uunia ei noin vain rullata sisään.

Nyt jännitti. Sujuisiko kaikki? Kahden tunnin aikahaarukassa Hämeen Lasin asentajat irrottivat ikkunan, Kaukokiito kuljetti uunin paikalle ja Hämeen Laatumuuton miehet kantoivat sen sisään. Huh helpotus, luvatut ja kahteen kertaan varmistetut aikataulut pitivät ja kaikki onnistui suunnitelmien mukaan.

Tämän jälkeen omaksi työkseni jäi seinien maalaus ja tilan kalustaminen työpöydillä, työtuoleilla ja niillä tärkeillä työvalaisimilla. Ja vielä verhot, hyllyt keskeneräisille töille, lasitteille, mihin laitetaan savet, siivousvälineet, miten hoidetaan lajittelu, entä pyykit ja ja ja ja ja niin monen monta yksityiskohtaa.

Näyteikkunoissa oli vielä edellisen toimijan teippaukset. Tarvittiin Keramelille logo. Ja tuo Kerameli nimi syntyi yhdistelmästä keramiikka ja Elina. Ei muuta kuin tietokoneen ääreen suunnittelemaan ja piirtämään. Ikkunateippaukset toteutti JanTech Oy.

Kaikki tähän pieneen mutta suureen projektiin osallistuneet yritykset ovat paikallisia. Kiitos kaikille yhteistyöstä ja unelmani toteuttamisesta.

Kuvasta näkyy, että kun uuni muutti sisään oli kesä ja kaunista. Nyt on talvi ja kaunista. Keramiikkapajan perustaminen vei melkein vuoden ensimmäisestä ideasta valmiiseen pajaan.

Halusin kirjoittaa kokemukseni ihan näin keramiikkapajan alkutaipaleelta. Teitä on varmasti muitakin, joilla on unelmia. Mitä teille sanoisin? Unelmoi, uskalla, suunnittele ja tee töitä. Tulevaa ei tiedä kukaan, mutta matkalla on kivaa.